15.9.2013

Boostauksen jälkeinen päivä

 Ollaan tässä kärsitty boostauksen jälkeisestä kankkusesta. Ja ei, ei olla ryypätty. Me syötiin. Ihan oikeaa ruokaa. Eikä kaduta. Nih. On vaan pitänyt tänään pihistellä sen ruoan kanssa, etteikäs jää kattokaas läskimoodi päälle. Ai eilen? No, käytiin ajelulla isossa kaupungissa. Oikeastaan meidän piti vaan käydä lähikaupassa, mutta siihen kauppareissuun tuli muutama muuttuja matkaan. Ja siitähän se sitten lähti... lapasesta meinaa.
 
 
Kauppareissusta on tänään keskusteltu Facebookissa. Tästä näkee myös sen, että meidän jutun taso ei ole sen korkeatasoisempaa, kun juttelemme kaksistaan....se ei vissiin ole leuhkimisen aihe. 
 
 
IINA:
Miten se eileinen meni sellaseks touhuks, meidän piti vaan käydä kaupassa, aikamoinen olo nyt
HANNA:
Burb* niin on joo... tarkoitatko sä nyt sitä, kun ajettiin nilkka suorana Mäkkäriin?
 
Slurps!

IINA:
Nii. No käytiinhän me kuitenki kaupassakin sen jälkeen, me ja Jonttu. Ois seki ollu, jos oltas nälkäsenä Prismaan menty suoriks, ois tullu ostettuu herkkuja. Ostettiiks me muuten silti herkkuja? En enää muista.
Jonttu (daa, Dingosta!), aina samaan aikaan kaupassa.

HANNA:
Se on niin totta, nälkäisenä ei saa mennä kauppaan
IINA:
Mua jäi vähän vaivaamaan kyl se Mäkkärin käynti...
Eurolla plussaa. Puntariin.
HANNA:
Äääh, ei kannata, ei siinä mitään, ihmisen pitää boostatakin välillä, tiäks ettei aineenvaihdunta jumitu.
Ihmisen pitää syödä hiilareitakin.
Oikeaa kokista, ei mitään laittia. Hih, sanottiin ens kassalla kyl light, mutta korjattiin, eiku laita tavallista! 
IINA:
En kai mää ny huonoo omatuntoo pode, mitä sää ny luulet!! Mua harmittaa, kun en syöny VAAN kun sen omenapiirakan, jätskin ja limun. Nii ja latten. Näyttää muten isolta määrältä täs mun facebookin keskustelussa, muttei kyl yhtään tuntunu vatsassa isolta määrältä. Onneks mun omenapiirakka-jädehässäkkä oli naamioitu, itseasiassa hiukan sellanen olo kun ois syöny salaatin, omenasalaatin.
Olis tästä salaattikulhosta voinut ottaa kuvan ennenkin. Ei ehtinyt. No, näkyvillä kinuskin jämät.

HANNA:
No mä jo ajattelin. Mä ainakin vedin hyvällä omallatunnolla sen QuuPeen. Tajusin vasta jossain vaiheessa, että jaa pureskellakin pitäis vissiin. Ranskikset maistui pitkästä aikaa taivaallisilta sen valkosipulidipin kanssa. Sitä on aina vaan liian vähän, mä tarttisin ainakin viisi dippiä. Mun ois kans tehnyt mieli sitä sun omenapiirakkahässäkkää. Hiukan näytti hyvältä se kinuskikastike, pehmis ja omenapiirakka yhdessä, vesi tulee nytkin kielelle.


Dippejä. Valkosipulit oli loppu, mutta ONNEKSI tiskin takaa löytyi.

IINA:
Mä otan aina kaks dippiä, niinku molemmille käsille hei!
Nättiä.

HANNA:
Onneks tajusin ottaa sen pehmiksen jälkkäriks. Ihanaa se kuuma kinuskikastike.
Pehmis, maailman paras keksintö.

IINA:
Mua naurattaa se Prisman vartija vieläkin, se oli kiva, eikä hermostunu, vaikka luuhattiin siellä huolella. Eli taktiikaks voidaanki ottaa: viittä vaille ennen sulkemisaikaa kauppoihin, niin jäädään keskenään vartijoiden kanssa. Joo!
Fiilisteltiin hyllyjen välissä ennen kuin tajuttiin, että kauppakeskus suljetaan.
HANNA:
Mun sisko oli joskus kaupassa töissä, ja se ei myynyt mulle enää, kun kello oli tasan yhdeksän. Piti palauttaa tavarat hyllyyn. Arvaa kärsinkö sinä iltana nälkää. Onneks noi sentään myi meille vielä. Olispa ollut kiva palautella niitä marsipaaneja ja kermapurkkeja takas sinne hyllyihin. PAITSI, jos se vartija olis tehnyt meidän kanssa sen koko paluukierroksen. Seurashan se nytkin meitä ulos, kun se halus ne kärryt takas.
Iinan piti mennä palauttamaan kärryt yhdessä vartijan kanssa.
IINA:
Koitetaan viivytellä seuraavaks vielä kauemmin, jos saatas sitten se palautuskierros vartijan kanssa. Eiks treenatessakin oo kaikenlaista palautteluu, mä pääsinki vartijan kanssa palauttamaan kärryä. Jos päästäs seuraavaks ihan palauttelulenkille sinne tavarahyllyille. Oliks toi muuten sit meidän viikon treeni, toi kärryjen palauttelu. Ollaaks me tehty mitään tällä viikolla, niinku urheilun kannalta, ei varmaan. Ai nii, mul on flunssaki vielä, ei saa treenata. Huh, onneks on! Ja sillon säkään et voi kyllä. Et vaan voi.
HANNA:
Mun pitää odottaa, että sä paranet kunnolla, kun sä oot mun ihana rakas ystävä. Mut onneks me voidaan venytellä. Eiks kaikki hienopierut venyttele lenkillä, tai mä ainakin oon nähnyt niitä pururadalla ja jossain. Se on niin out. Musta se ympäristökin on  tosi tärkee. Pitää olla katteltavaa samalla.
IINA:
Siel pururadoil on sudet, hämähäkit ja kaikki kamaluudet, pimeetä ja jännittävää. Varmaan kaikki itsensäpaljastelijat sun muut on siellä myös. Ei kuule mitään tiedä. Ollaan me vaan citylenkkeilijöitä.
HANNA:
Mä näin kerran siellä myös semmosen tyypin sahaamassa pyörälukkoa, sellaista vaijeria. Näytti ihan siltä Apuuva-mieheltä. Sen jälkeen päätin, että tää pururatahomma on mun osalta loppu. Ties mikä itsensäpaljastelija oli. Mut onneks me löydettiin nyt paljon parempi paikka venytellä. Ei tarvi enää pelätä mitään.

Tässä sitä venytellään lenkin jälkeen. Lenkkeiltiin poliisi- ja paloaseman edustalla ja sitten pikku venytykset. Huomatkaa Hannan ihanat uudet saappaat!! OOTD!

IINA:
Joo toi meidän venyttelypaikka oli loistava, ja tuli pidettyä firman kokouskin samantein ja lenkkeiltyä ees taas. Se on hyvä toimisto, kannetaan seuraavaks se haiseva roskis vaan kauemmas.
HANNA:
Eväätkin oli hyvä idea. Harmi, että meidän piti siirtää se mein toimisto vähän lähemmäs näköaloja sen haisevan roskiksen takia. Ehkä me siirretään se toimisto ens kerralla suoraan siihen lasikopin viereen.
Kokoustamassa eväiden kera.
IINA:
Joo mut se paloauton raato on hyvä syy mennä hengailemaan niille huudeille. Tossa meidän uudessa kokouspaikassa on kato sekin hyvä puoli, on turvallista, ei tartte soittaa poliisille, huudetaan vaan lujaa, ne kuulee kyllä.

Paloauton raato. Porissa nähtävyydet aitiopaikoilla!
HANNA:
Totta.
IINA:
Mul on hirvee läskikriisi nyt päällä!! Ei varmaan auta et söin äsken Variksen hamppiaterian. OIKEESTI mun piti syödä terveellisesti ja fiksusti, paistoin jo jauhelihatkin, mut Jukka toi mulle ruokaa, kuka sitä voi vastustaa (Mustavariksen ruokaa siis, Jukkaa voi kyllä), ! Sipulirenkaat ja kaikki. Se varmaan koittaa edelleen lepytellä mua, kun unohti hakea ne Hedbergin liput. Jos se muuten julkeaa sanoa, että katotaan Hedbergiä siinä tanssiohjelmassa, kun ei päästäkään kattomaan livenä, ni vedänkö kurkipotkun ja kierrepotkun ja karatet ja kaikki. Kiukuttaa vieläkin!! Hei vedetääks huomenna kuulatreeni. VITSI VITSI! Nii, eihän me kerettäskään, meil on se peli!
HANNA:
Sinne peliin pitää mennä, poliisit vastaan junnujoukkue. Otetaanko viuhkat mukaan? Mitä sä laitat päälle? Sä saat laittaa mun hiukset.
IINA:
Viuhkat? Onks sul kuumia aaltoja?? Läskikriisin takia on myös suunnaton vaatekriisi, vai laitetaaks ne samikset raitatunikat, sit ois yks rivillinen vaakaraitaa, hihhii. Laitetaanko huomioliivit, eli ne neonkeltaset härpäkkeet, saatas huomioo. Pelaakohan ne uniformuissa, toivottavasti.
HANNA:
Ne vois aloittaa univormuissa ja sitten vähentää vaatteita pelin edetessä. Ja jos meillä on ne mustavalkoraitaset tunikat, niin voivat luulla meitä tuomareiksi. Vislataan aina välillä. Tiedäks mitä, mein pitäis ehkä kertoo mun pojallekin, että sillä on peli huomenna. Se ei tiedä vielä.
IINA:
Eksää oo kertonu! Joo, ois se hyvä, et se ois mukana, ois niinku joku virallinen syy olla siellä.
HANNA:
Mä hoidan asian. Annan arestia, jos pistää vastaan.
IINA:
Hyvä!
HANNA:
Eikä me mitään huomioliivejä tarvita, meidät huomataan kyllä. Mennään ihan laidan viereen hurraamaan, kunhan muistetaan kumpaa joukkuetta kannustetaan. Täytyiskö mun olla kyykyssä? Mun on jotenkin yläosa kropasta paljon paremman näköinen kun toi alakerta.
IINA:

Joo laidan viereen ehdottomasti!! Mietin täs, et millonkohan me saadaan ekat lähestymiskiellot? Valtion asettama kielto, ei saa mennä sataa metriä lähemmäs poliiseja. Seuraava kielto tulee Securitasilta, sit palokunnalta, ehkä myös Finnairilta (LENTÄJÄT huoh)... ollaan ny varovasti :D



HANNA:
Pakko siis ottaa se ipana mukaan. Eivät voi kieltää vanhempia osallistumasta lapsen harrastuksiin. Mun pitää nyt mennä, maha kurnii. Pitää muistaa juoda paljon vettä tänään, ettei ole huomenna sitten ihan turvonnut.
IINA:
Mä juon kahvii, siin on vettä. Auttaaks se?
HANNA:
Kyl sekin vesi auttaa. Täytyy muistaa lipittää huomennakin pelkkää vettä, jos vaikka sattuisi pyörtymään näyttävästi pelikentän laidalle. Tekohengitystä ja sillee. Tänään pakko tyytyä johonkin proteiinipöperöön. Voi yök, mikä paluu arkeen. 
IINA:
Ja mä alotan kyl huomenna go fat go:n. Oonks mä sanonu sen joka päivä? Oon varmaan , no mut HUOMENNA alkaa. Soitellaan, oot rakas!!
HANNA:
Samoin. <3

 

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti