14.9.2013

Geokätkötouhua. eli ihan asiaa. Melkein.

Päätin ystäväni innoittamana, että meidän perhe lähtee geokätköilemään. Ulkoillaan yhdessä, etsitään niitä, mitä ne nyt on, geoja. No niitä mitä tossa touhussa nyt kuuluu etsiä. Puhelimeen pitää ladata joku ohjelma, sitten vaan etsimään. Ei karttoja, ei kompasseja niinkuin ennenvanhaan. Eli ei myöskän salettia eksymistä metsään, niinkuin ennenvanhaan. Nyt vaan metsään ja iPhone naaman eteen ja suunnistamaan. Saletti eksyminen saattaa silti olla taattu, mutta aina voi soittaa apua. Poliisille vaikka. Eksynyt neito metsässä, uniformut paikalle...no joo...nyt mennään asioiden edelle jo. 

Heräs vähän nyt kysymyksiä tän geotouhun timoilta...

 Millaset vaatteet siinä kuuluu olla? Mulla ei noita mettäpöhö kuteita oikein ole. Partiossa juu on oltu vuosikaudet nuorena. Oli vaelluskenkää sun muuta. Ei taida edes kenkäosasto mennä enää siltä ajalta jalkaan, muista vaatteista puhumattakaan. Aikaa ja kiloja on mennyt eteenpäin sellaset 20 yksikköä. Onko geovaatekauppoja olemassa? Vai onko nekin jotenkin kätketty, ens pitää ettiä ne vaatekaupat. 

Ystäväni Kati (nimeä ei muutettu, mutta voi muuttaa, sanotaan vaikka Cati) käski varomaan jästejä. Mua alkoi oikeestaan nyt vähän pelottaa. Onko tää geokätköhomma jotain palvontaa tai kulttitouhua tai moottoripyöräjengeihin liittyvää vai mitä ihmettä ja mitä hemmettiä noi jästit on!? Mulle tuli heti peikot mieleen. Onko niitä muka oikeesti olemassa. No, käskettiin varoa niitä jästejä, ettei ne näe kun loggaan ja tuhoa kätköä. En ymmärrä yhtään mitään enää mitä kirjoitan...

Latasin geotouhu-ohjelman puhelimeen ja ruudulle lävähti tämä ilmoitus. Öööö...onko tää sittenkään hyvä juttu. Kannattaako jatkaa. Nimimerkillä hengenlähtö lähelläkö? Luultavasti toi vaarallisuus liittyy nimenomaan niihin jästeihin...ne on siis ihan real thing. Apua!



No tässä vaiheessa kirjoittamista tajuan sen, ettei ne kaikki kätköt olekaan metsissä. Huh. Hirvikärpäset ja muut ötökät, pitäkää tunkkinne. Mä etsin vaan citykätköjä. Kattelin tollasta kätkösivua netissä, joku kätkö oli esim. matkahuollossa, Jyväskylän matkahuollossa. Tää on sit kuulkaa niin nykyaikaa. Kätkö on haettavissa matkahuollon tiskiltä, mutta koska se on niin kaukana, sinne kaiketi voi pirauttaa ja pyytää lähettämään Nakkilan matkahuoltoon ja hakea se kätevästi Siwasta. Ja samalla vaikka karkkipussin. Vai....pitääkö se matkahuoltokin ens ettiä...tää käy jännäks. Tää on ihanaa, yhdessä perheen kanssa tekemistä! 
Joku kätkö näkyi olevan Pirunpelolla, ei hajuakaan missä se on, mutta siellä jos jossain on varppina niitä jästejä. Vilisemällä. Pysyttelen noissa lähisiwaan tilattavissa. Ei kuulemma onnaa, lapset haluaa ulos. Äh, hitto. Lähetään sitten.


On tää jännää hommaa, oikeeta agenttitouhua. Vaklaan tässä kuvassa. En kyl tiedä mitä. Varmuudeks vaan.




No, tämä kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa! Tässä näkyy, että geoaarteen luokse on 18m, Ollaan Nakkilan kotiseutumuseolla ja minulla on Soneran liittymä, aika paska by the way, onneks loppuu maaliskuussa, taidan palata ihanaan Saunalahteen, jos toimis toi puhelimen nettikin välillä. Kuva kertoo myös, että akku on vähissä. Kello on vartin vaille kasi. No, ei ihan tuhatta sanaa, mut aika monta. Tässä sitä sit suunnistellaan. 



TADAA! Voi sitä riemua kun kaiken sen kosteassa ruohossa möyrimisen ja eestaas kävelyn jälkeen löytyi tämä! Petyin kyllä sisältöön, kyniä ja paperia. Hiukan tylsää. Mut toisaalta, etsiminen oli niin jännittävän hauskaa, ettei sisällöllä paljon ollut sijaa tässä tapahtumassa. Sinne sitten laitoin puumerkin. 



Sitten tulikin kiire karkuun...ne on jo kannoilla. JÄSTIT!!! Kauhea lauma. Juoksivat perässä, minkä inhottavilta pikku jaloiltaan pääsivät.
Päässäni soi lause: "Run like you stole something!! Ja mää juoksin, autoon, ovet lukkoon. Katselin ikkunasta jästin pirulaisia. Ne oli ihan silmät kyynelissä, ai ne oli mun lapset.

 No kakarat autoon ja seuraavaan paikkaan. En jaksa nyt sitä sen enempää selostaa, sielläkin pisteessä sohlattiin eestaas, varottiin jästejä, väisteltiin nurmikolla olevia koiran paskoja ja sellasta perusmeininkiä. Oman jännitteensä tähän kätkölle toi ohi mennyt poliisiauto, josta konstaapelit katsoivat pitkään, kun 5 lasta kirmasivat pitkin poikin ja äiti näppäili puhelinta keskellä kävelytietä (toi geo-ohjelma siis on luurissa, en facettanut kesken kätkönetsinnän) (tai kyllä mää taisin vähän facettaakin, mut en just sillon) , luultavasti näppäilivät sosiaalitoimiston numeroa ohi mennessään, kello huiteli jo puolta yhdeksää ja siellä meidän katras vaan oli leviänä kirkonmäellä kuin Ellun kanat.

Pitääkö tähän nyt heittää joku loppuraportti vielä. No, tää oli kivaa touhua. Ihan sairaan kivaa. Nyt oon ansainnut kyllä lasillisen Nakkilan Viikkalan kansallisjuomaa, Captain Morganin kolalla. Hyvää yötä hyvät kansalaiset!

OOTD eli outfit of the day vielä tähän  loppuun. Olin verhoutunut ninjapukuun, kommandopipoon  ja näihin supermukaviin vaelluskenkiin:
Jalat näyttää muuten ohuemmilta, kun ne kuvaa täältä yläilmoista alaspäin, ei kannata kyl kattoa peiliin, ottaa kuvan vaan ja kattoo itteensä sit puhelimen näytöltä. Oikeesti aika pölkyt jalat mulla, ratapölkyt melkein mut vaan paksummat. Tässä näyttää normaaleilta. Vai oonkohan mää käyttäny tässä kuvassa stunttijalkoja. En oo varma. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti