16.9.2013

Kyllähän sitä näillä eväillä laihtuu...

Eilisen boostauspäivän jälkeen on taas ilo palata normaaliin päiväjärjestykseen. Yeah right! Kiroan taas mielessäni, kun muistan eilisen ja sen vaikutuksen tämän päivän ruoka-ohjelmaan. Ja ihan turha sitten kenenkään nipon siellä huudella, että tämä on täysin väärä tapa pudottaa painoa. Se TIEDETÄÄN!!

Aamu on aina helpoin. Ei heräämisen osalta, eikä sen, että peilikuva tuo etäisesti mieleen jotain tuttua. Lievää turvotusta havaittavissa. Se on se eilinen jätski. Se oli sitten kuitenkin liikaa. Enpä tiedä. Tai sitten alan vaan rupsahdella. Ensin meni takapuoli ja nyt naama.


Joka-aamuinen peilikuvani. Kai tähän pitää tottua.


Yritän kuitenkin asennoitua toiveikkaasti. Aamupalaksi rahka-mehukeittoseosta. Sen pitää olla metsämarjakeittoa, siis sitä sokeritonta. Kamalia myrkkyjä ne keinomakeutusaineet, mutta mitä sitä nainen ei tekisi pienemmän pyllyn toivossa. Hyvältä maistui. Seuraavaa ruoka-annosta saakin sitten odottaa vähintään pari tuntia. Luonnollisesti aamurahka huuhdeltiin alas vielä maitokahvilla. Sitä ilman ei tästä(kään) päivästä selviä.




Ei ole häävit eväät tänään. Muut syö mun tekemää kinkkukiusausta. Epäreilua. Mä tyydyn ottamaan sekoittimen, laitan sinne vettä ja pussillinen jotain pulveria. Pitäisi maistua muka suklaalta ja vadelmalta. On varmaan ollut edelliskesän vadelmia, kun ei aiheuta mitään deja vu -ilmiötä  kesästä ja hyttysiä kuhisevista vattupuskista. Suklaakin saa epäilyt heräämään. No, tätä tää nyt sitten on. Tunnustan, että olen oman osani ja pitkälle jo muidenkin osan maailman kaakaotuotannosta tuhonnut. Tässä on rangaistus.



Lounas ei vetänyt tällä kertaa Michelin-tähtiä puoleensa.

 
 
Välipalan aika. Mistään dieettiohjeista viis, minä syön välipalan. Kaapista löytyi sentään jonkin sortin patukka. Käärö on niin houkuttelevan näköinen, ettei tämä voi olla terveellistä.
 
 
Mansikkaa, mmmmmm......
 
 
Jopa hieman salaa rapistelen paperit auki, ja juuri kun olen iskemässä hampaat kiinni patukkaan, tulen vilkaisseeksi käteeni. Patukka muistuttaa minua jostain, yritän järkeillä, että mistä.
 
 
 
Lavastettu tilanne.

 
 
Ja korjataan vielä aikaisempaa. Jos patukka on tämän näköinen, sen täytyy ja pitää olla terveellistä. Nyt ymmärrän, miksi patukan ympärillä oleviin kääreisiin on panostettu. Sen vain huomaa.
 
 
Tällainen pötkylä.
 
Mutta maku oli ihan jees. Jos samalla katselee muualle.
 
Iltapalaksi keitin ruispuuroa. Se on parasta, jos ei lasketa riisipuuroa tai mannapuuroa. Laitan sekaan paahdettua pellavansiemenrouhetta mustikalla, ja annan puuron hautua kannen alla. Tykkään! Tosin voisilmän se vaatii. Mä en ymmärrä, miksi mun puoliso ei ikinä suostu syömään tätä. Ei, vaikka kuinka yrittäisin houkutella. Se on ihan hölmö välillä. I lav juu, jos satut muru lukemaan tätä. (Ei se lue, sitä hävettää.)
 
 
 
Ruispuuroa. Ja kyllä, meillä syödään vain Iittalan lautasilta.
 
Semmoset eväät mulla tänään. Vettäkin olen juonut, liian vähän tosin. Aamulla otin jotain öljykapseleita, b-vitamiinia ja seleeniä. Nyt illalla menee magnesium. Se on niin cool hoitaa itseään nykyään. Pakko miettiä mikä on cool, kun todennäköinen elinikä tällä ruokavaliolla on lyhyt kuin lehmän häntä.  "Kuolen nälkään" on saanut aivan uuden merkityksen.
 
Hyvää yötä. Jääkaapin kautta!
 
-Hanna-
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti