9.9.2013

Moi mä oon Iina (nimi NIIN muutettu myöskin)

Juuh, mitä mittää. Vähän täs kuulkaa ny laihdutellaan sitte. Oon sellanen eestaas laihduttelija, yleensä enempi ylöspäin laihtumista kun alaspäin. Jotkut sanoo sitä lihomiseks, mut emmäänytiiä. Ylöspäin laihdutus on parempi termi. Jojo-laihdutus on mulle silti ihan vieras juttu, jojoilu on sellasta hallittua ja hidasta laihtumista ja lihomista. Hiiiitaaasti painoa alas ja hiiiitaasti ylös. Mulla on sellasta rivakkaa trampoliinitouhua enemminkin. Nopeeta poukkimista painon kanssa ees taas, ihan hullumaista. Joo, mun paino vaihtelee pari kiloa ylös ja alas, sanoo joku. No aijaa, mun paino heittelee 8kg edes takasin, uujeah, olen trampoliinilaihduttaja. 

Ei mulla täs nyt tunnu olevan mitään asiaa, ni vaihdetaan aihetta. Ei puhuta enää musta. Tai puhutaan sittenkin, mistä mä sit tähän kirjottasin, Hannastako? Ei tartte, se teki sen jo. No, olen siis Iina (nimi muutettu), 38v. (ikä muutettu, oikeesti nuorempi), lapsia 5 (joo, oikeesti, VIIS!!!) Painoa on sen verran, et kaikkien taulukoiden ja John BMI:n mielestä liikaa. Sillon kun en kato peiliin, enkä mene vaakaan, niin en nyt niin hirveesti oo ylipainonen. En jaksa selostaa laihdutushistoriaa, se on niin historiaa, jokainen menetetty kilo on muinaishistoriaa, takas ovat tulleet. 

Tyttäreni 4v. käveli yks päivä perässäni kaupassa ja kimitti kuuluvalla äänellään: "Äiti, sun pylly on alkanu heilua kun sää kävelet, silleen tyttömäisesti." Mitä tohon ny sanomaan, itseasiassa sanoin varmaan, että puhuisitko hiukan hiljempaa. Ja kyllä, varmasti koko kaupan väki kääntyi katsomaan keinahtelevaa ahteriani.

No, tähän on tultu. Minä (persoonapronomini muutettu) ja Hanna (nimi muutettu), me naapurukset (sekin huijattu) ollaan nyt päätetty, että mepäs nyt aletaankin nähdä nälkää ja ehkä hiukan myös liikehtiä, niinku silleen urheilullisesti. No vähän niinku eilen, päätettiin, että huomenna kyllä pidetään kaksistaan kahvakuulatunti. Katottiin jo paikkakin eilen valmiiks, autotallin takana, Hannan pihassa, siellä puskien suojassa, niin ettei kukaan nää. Siellä me kuulataan, maanantaina. No, tänään se sit koitti, kahvistunti. Hannalla uus kuula ja kaikkee, mulla toi vanha pinkki järkäle, jäätävän painonen, 8kg. Hyvä ovistoppari ollut. Huh, viestiteltiin aamulla aiheesta ja oltiin intona.  We can do it!! No, toinen tuli töistä ja toinen koulusta (kaikki taas muutettu) ja koitti kahvakuulatunnin aika. Nooh, ei me sit jaksettu. Kattellaan joku muu päivä sitte. Väsyttääkin. 

Saaks blogeissa muuten kiroilla, mun tekis mieli oikein sanoa, että tekee suklaata mieli nyt ihan helvetisti. 

Täsä mää olen, kaikes mielenvikaisuudessani. Kuulin oikein huokaisun, huh, se ei laittanu kokovartalokuvaa, juu älkää huoliko, niitäkin tulee. Kaikelle kansalle laardit tiskiin vaan, mitä täs nyt on menetettävää. Pitää vaan olla varovaiden niiden kroppakuvien kanssa, blogger voi antaa meille porttikiellon. 

No mutta, tervetuloa meidän blogiin! Jos et kestä kiroilua, kirjotusvirheitä, suunnatonta intoa, epäonnistumista, onnistumista, sortumista, sekoilua sun muuta kotkotusta, niin ei kannata lukea. Asialinjaakaan on turha odottaa. Aloin nyt ihan tässä miettiä, et miks me tätä kirjotetaan? Meille tuli vaan mieleen, et laitetaaks blogi. Me ollaan tehty paljon asioita jo yhdessä Hannan kanssa, ideat lähtee pienestä päähänpistosta ja ne toteutetaan sekunnissa, esim. lähetääks Kreikkaan, aletaaks maahantuojiks, pidetääks pihakirppis, tilataaks koko zalando tyhjäks,sahataaks salaa naapurin aidat pienissä Morgan huuruissa aamuyöllä (ja ollaan tunnettu vajaa vuosi). Sellasia me ollaan, vastuullisia perheenäitejä. Asiallisia ja käyttäydymme aina ikämme vaatimalla tavalla. Ai mistä tää nimi tulee; Dazzling Neighbours? No ihan vaan siitä, että 2Bitches oli varattu.


Semmottis. Palaan asiaan. Luultavasti piankin, koska blogi-innostus on huipussaan.

PS.  MIHIN ASIAAN?!? 

-iina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti