20.9.2013

Paparazzeja piilossa!

Toivottavasti kenelläkään ei nyt mene päiväkahvit väärään kurkkuun, täältä pesee. Tästä lähdetään. Luojan kiitos kuvasta sai rajattua pois reidet ja naaman. En halua, että mua tunnistetaan. Öö, eiku. Reidet ei kuulukaan siihen asiaan.
 
 
 
 
  
 
Nämä kuvat on Kreikasta tältä kesältä. Teimme Iinan kanssa sellaisen pienen ex tempore -shoppailureissun Kosille. Ja olihan siellä mukana pari muutakin tyyppiä, jotain nuoria miehiä....  *total blackout*  aivan, ne oli ne meidän henkilökohtaiset turvamiehet. Uuuh! Ei tässä mitään puumia olla, mutta olihan ne ihan hyvännäköisiäkin. Ja siis kyseessähän ei ollut mikään sellainen lomaromanssihomma. Meillä kun ei ole tapana ottaa mitään kesäkissoja eikun kesäpoikia.
 
 
Vastapuristettua appelsiinimehua.
Saako sitä muuten juoda laihiksella?
(Ei, en näe mitään oluita missään. Missä?)
 
Kasvispiirakkaa, tsatsikia ja viininlehtikääryleitä.
 
 No en mä nyt muista, mistä piti kirjoittaa. Varmaan tosta lähtötilanteesta. Tylsää, tiedän. Pikainen selostus. No te näitte sen kuvan. Siitä ei ole matka kuin alaspäin. Edellispäivänä vedin ensimmäistä kertaa sellaiset housut jalkaani, jotka vielä keväällä puristivat niin, ettei niitä voinut kuvitella edes pahimmalle vihamiehelle. Mun piti ne silloin palauttaa, kun netin kautta tilasin. Yllätys yllätys, unohdin pussin kaappiin ja löysin sen edellispäivänä. Nyt ne housut nousi ihan oikein ylös asti, reisissä oli tilaa eikä peppukaan pingottanut. Uskalsi jopa kumartua ja kyykistellä. Ensimmäinen tavoite siis saavutettu!
 
Niin siitä Kreikan matkasta vielä. Saatiin Iinan kanssa uida aivan rauhassa joka päivä, kun oli ne turvamiehet mukana matkassa. Siis normaalistihan meidän arki on pelkkää paparazzien hätistelyä. Yhtenä päivänä oli pakko lähteä turisteja pakoon Jeepillä, sen verran alkoi olo käymään tukalaksi. Siinä on muuten linkki on Vimeoon, tiäkste, se paikka missä salakuvia meistä. Tässä videossa tosin näkyy vain kreikkalaista maisemaa ja radio huutaa kameran vieressä. Vilahtaa siinä välillä se kuskikin. Ja akku loppui luonnollisesti kesken hyvän biisin. Iinalla parempi video. En tiedä vielä jakaako se sitä. Se on vähän sekoboltsi. Siis ei Iina vaan se video. No, on Iinakin joskus (ja ihana segoboltsi onkin!). Ja noi meidän turvamiehet, ihan pimeitä.
 
Turvamies näyttää luotiliiveissään peukkua, selusta turvattu!
 
Jeeppi ja turvamiehet. Kuva pikselöity turvallisuutemme takaamiseksi.
 
Harmi, ettei saatu kuvaa siitä asemiehestä, joka hyökkäsi kimppuumme jossain paikallisessa perähikiässä, se oli joku pieni slummikylä vuoristossa. Siinä ei paljon pysähdelty, vaan painettiin nilkka suoraksi. Äijän ympärille jäi vaan hiekka-tomupilvi leijailemaan. Me ihanat naiset siellä takapenkillä kyyryssä ja peloissamme. Olikohan sillä muuten ase vai kamera...? Voi olla, että se oli paparazzikin, tiedä niistä nyt sitten. Luulen, että se jäi kaikesta huolimatta henkiin.
 
Missään ei voida enää kulkea ilman palveluskuntaa.
 
Seuraavana matkakohteena tulee olemaan New York. Katsotaan nyt, päästäänkö matkaan ilman näitä turvallisuusalan ammattilaisia. Ne on niin virkaintoisia. Täytyykin sanoa, että hankkisivat edes kunnon univormut.
 
- Hanna -
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti