3.10.2013

Mayday mayday - tyttö pulassa

Hyvin on päivä mennyt. Jopa minä tajuan, että nyt liikutaan punaisella ALARM-alueella, kellot soivat ja hälytysvalot vilkkuvat, SWAT-joukot valmistautuvat: toi muija on niin menetetty tapaus.



6.50
Herään puolison kysymykseen, menetkö tänään toimistolle. Äääh, älä kysy, en tiedä! Suljen väsyneenä silmät. Ehkä pitäisi mennä, siellä on sentään kauppa liki, jääkaappi vaikutti illalla tyhjältä. Kuolenkohan nälkään, jos jään kotiin...? Kirjallisia töitä on kuitenkin sen verran, että päätän ottaa riskin. Päätän jäädä jääkaapin armoille.

7.10
Nousen ylös, muru on keittänyt kahvia. Kaadan sitä kuppiin, mutta joudun laskemaan sen pöydälle.

Kolmevuotias pitää herättää, ja yläkerrasta kuuluvat äänet kertovat, ettei hän ole tänäänkään yhteistyökykyinen heräämisen suhteen. Isillä alkaa jo hermo kiristyä, joten polkaisen rappuset ylös, otan iloisen ilmeen (kuinkakohan uskottava se on...) ja aloitan joka-aamuisen pelleilyn. Se näyttää olevan ainoa keino saada jääräpäinen ipana ylös sängystä.

7.25
Kahvi on jäähtynyt. Otan toisen kupillisen, mutta kaadan siihen vahingossa liikaa maitoa ja taas yksi kupillinen haaleaa kahvia nenän alla.

7.30
Vähäsokerista mehukeittoa kaksi lasillista. Ei ollut muutakaan.

Nopea vilkaisu keittiön kaappeihin (lempipuuhaani).
Jääkaappin sisältö: juustoa (gouda, ei kevyt), vajaa puolikas purkillinen maitoa, sokeriton mansikkamehukeitto (täysi purkki), pari desiä rahkan jämiä (vähärasvaista rahkaa, hyi olkoon), kananmunia, vanhentunut jogurtti, pieni pala voita, kookoskermaa, mansikkahilloa, tonnikalapurkki, sinappia ja ketsuppia.

Pakastimen sisältö: mustikoita, tyrnijääpaloja, esipaistettuja munkkeja.

Keittiön pöydällä: pari palaa kuivettunutta ruisleipää.
 
Pitäisiköhän mennä kauppaan? Nääh, illalla vasta, pääsee autolla.

8.30
Kaksi palaa ruisleipää paahdettuna, päälle voita ja juustoa.

12.00
Ruishiutaleita oli vielä vähän jäljellä, joten ruispuuroa ääntä kohti. Toinen vaihtoehto olisi ollut munakas, mutta kuukauden vähähiilihydraaattisen ruokavalion jälkeen pelkkä ajatus kananmunista saa voimaan pahoin.
 
Söin/join siis aamupäivän aikana mehukeittoa, kahvia, ruisleipää, juustoa, voita, ruispuuroa. Voi ja juusto pahimmat, mutta muuten ihan jees. Hyvin menee.

13.30
Pakko kaivaa pakastimesta ne esipaistetut munkit ja paistaa ne. Ja sokeroida. Ja syödä.
 

 
 
Mikä hitto mua vaivaa?? Älkää jättäkö mua yksin munkkien kanssa. Jooo-o, tiedän, olisin voinut ottaa pakastimesta mustikoita. Mutta kun halusin jotain lämmintä. Ja olihan niissä munkeissakin mustikkaa, mustikkaHILLOA, paljon parempaa.
 
Nyt tekisi mieli sanoa, että prkl. Ehkä olisi hyvä keskittyä hetken aikaa johonkin muuhun kuin laihduttamiseen. Onhan tässä monenmoista hommaa meneillään. Yritän vaikka viikon olla ajattelematta ruokaa. Kotipsykolookina järkeillen nyt täytyy viheltää peli poikki. Saan syödä ihan mitä vaan. Ehkä sitten lakkaa tekemästä mieli kaikkea paskaa. Ja ymmärrän, ettei se ruoka ja herkut maailmasta syömällä lopu.
 
Seuraava raportti jostain muusta kuin ruoasta.
 
 
Ai niin, tollaselle kuntosalille (alkaen 1:27) mäkin menisin mielelläni polkemaan. Kuntopyörää siis.
 
 
 
 
- Hanna -
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti