14.10.2013

Moti-vitun-vaatio

Moti-vitun-vaatio. Se tulee hetkellisesti, mut sitten se katoaa. Kuten esimerkiksi vaatekaupassa. Aivan liian pieniä vaatteita. Kuka vittu näihin mahtuu. PUFF! Mä vaan katson peiliin, ja totean, että hiuksille tarvis tehdä jotain.
 
Satuin tänään katsomaan yhtä leffaa. Siinä oli joku muikkeli, joka oli helvetin hyvännäköinen. En ole tietääkseni seksuaalisesti naisiin päin, vaikka myönnettäköön, joskus sekin on käynyt mielessä, kun toi rakas puolisoni on oikein kunnolla töpeksinyt. Sitten se vaan aina jotenkin korjaa tilanteen. Mut mä jäin tosiaan katsomaan sitä leffaa ihan vaan ton daamin takia. Se oli jotenkin niin kamalan nätti. Mietin jo itsekin, että mikä helvetti.
 
Mut sitten mä tajusin. Onks tää nyt se MOTIVAATIO? Mäkin haluun olla tommonen. Mini-ihminen.
 
Olivia Thierlby tai joku.
 
Olen ehkä joskus lapsena ollut tuon kokoinen. Parikymppisenä tuli 15 kiloa ylimääräistä, kun sain ensimmäisen lapseni. Ja nekin kilot lähti parissa kuukaudessa, kun vaan paineli menemään. Vaikka söin kerran viikossa pizzan. Oikeesti.
 
Ja yks juttu vielä.
Iänkaiken on toitotettu, että ei se ulkoinen vaan sisäinen kauneus. Perkele. Mä tässä mietin, että no missä se mun sisäinen kauneus sitten on, kun ei tota ulkoistakaan ole näkynyt. No, selvis. Se on kuin onkin tuolla sisällä, tosi syvällä. Piileskelee selluliitteja.

 
Tästä lähdetään....
 
 
...kohti tätä.
 
 
Jaa mitä mä nyt sitten teen? No mä lähden lenkille. Piilotin kaikki suklaat kaappiin, eivätpä ole silmissä. Ja suussa. Hyvin muuten keräsin kahden viikon aikana takaisin kaikki ne kilot, mitä kuukaudessa lähti. Sitä se sitten on, kun on se moti-vitun-vaatio hukassa.
 
Tai oli.
 
We are so back in business!
 
 
- Hanna -
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti