13.11.2013

Sateen ropinaa

Projekti jatkuu, kaikille epäilijöille tiedoksi. Tai siis onhan tässä koko ajan ollut tilanne päällä, välillä vaan piti peläyttää kroppaa suklaalla ja oikealla ruoalla. Ettei vaan tule mitään säästöliekkiä tai jotain. Se olisi tosi surullista, säästöliekki, on ihan turhaa laihduttaa, jos ei laihdu. Parempi syödä suklaata välillä, oikeesti. Loogista. Mun mielestä on.
 
Jos täällä maalla haluaa lähteä lenkille, niin voin sanoa, että pimeetä on. Kävin tuossa illalla autolenkillä Siwassa, ja oli oikein pakko katsella ympärilleen parkkipaikalla. Ei ristinsielua missään. Tavallaan aika hienoa. Saa olla rauhassa epäsosiaalinen. Kotiin ajellessa yksi koirankusettaja oli jäädä auton alle, olis sekin ollut. Ensin ei ketään, ja sitten puskista hyppää joku sen ainoan liikkuvan kohteen eteen.
 
Heijastin, ihmiset, HEIJASTIN!
 
Nakkila, mykkien satakuntalaisten paratiisi.
 
Ruokavalio on tänään ollut hyvin asiallinen. Mitä nyt yhteen tommoseen Starbucksin Latteen menin sortumaan. Tai ei kai se mitään sortumista ole, jos varta vasten lähtee sitä hakemaan varttia ennen kaupan sulkeutumista. Sortuminen on harkitsematonta, tämä oli täysin suunniteltua ja kovimman tuomion kriteerit täyttävä viimeisen päälle harkittu teko. Ei tosin kovin paha teko. Tyhmä, muttei paha.  Ärsyttävää, kun ihmiset aina liioittelevat.
 
Lenkkimusaa: Raappana - Sateen ropinaa. Jumalaiset sanat.
Iina ei tykkää, en ymmärrä miksi. Ehkä se on kuuro tai jotain?
 
Yritin olla eilen kaukaa viisas ja ostin napostelunhimoon pähkinöitä. Niin hyviä noi pistaasit.
 
 
 
En oikein tiedä tuosta mielleyhtymästä, joka mulle tuli tuossa ulkona käydessäni.
Hampaanväleissä vielä pähkinänmurusia katselin, että siinä oli joku siementen ystävä käynyt tyhjentämässä itsensä kuistin rappusten viereen. Jännää. Tuskin on ollut mikään pieni talitintti.
 
 
 
Näihin kuviin.
 
-hanna-
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti