20.8.2014

Mitäs kyyläätte??

No tarviiko siinä nyt monttu auki ihmetellä, et kuka toi on. Se olen minä, Iina. The Bitch is back. Ei olla pahemmin viittitty kirjotella, Suomi kun on niin täynnä kateellista kansaa. Kaikki ois naamat vihreinä, jos tietäisivät mitä ollaan puuhattu. No, joskus se kuitenkin tulee ilmi…. Siis me ollaan nyt niinku laihduttu vähän, ei toki itestään, vaan töitä on tehty sen eteen. Suomeks se tarkoittaa sitä, että koko aika on nälkä, vitutus melkoinen, kaikkien (paitsi oma) naama vituttaa. Urheilu on perseestä, mutta pakollista.

No onneks tota negatiivisuutta kesti vaan 3 päivää. Ne oli kyllä suoraan taas helvetistä ne 3 ekaa diettipäivää. Hiilariviekkarit. Voin sanoo, että röökiviekkarit, seksiviekkarit, viekkarit ja just-name-it-viekkarit jää kakkosiks, HIILARIVIEROITUS, se on melkosta settiä. Emmäjaksa siitä enempää jauhaa, kepeesti me se loppuviimein selätettiin, 3 päivää vihattiin koko maailmaa ja sitten…..  No, mitä sitten, ei mitään sitten. Jatkettiin diettiä.

Palataas nyt hiukan taaksepäin. Se tais olla heinäkuuta, kun taas vaihteeks istuskeltiin  Hannan kanssa tossa meidän terassilla ja huokailtiin, miten kiva ois olla hoikempi ja että eikö siihen ois mitään oikotietä. Aikamme siinä viinipullon (tais mennä kaks) kanssa tilannetta tutkittuamme, olimme jo niin tulevien  hoikkien vartaloidemme lumoissa, että löimme ihan kättä päälle, että nyt se alkaa. Eikä lykätty huomiseen, eikä maanantaihin. Me haettiin purkit raejuustoa ärsyttävään yö-pikkunälkään, se homma alkoi heti. Eikä peräännytty sekunniksikaan. Samalla tajuttiin, että tästä blogista tulee nyt pikkusen mälsä. Ketään ei kiinnosta lukea, kun käydään salilla ja lenkillä ja syödään terveellisesti ja laihdutaan. No sitä tää nyt on. Get used to it!

Kaikkia nyt kiinnostaa kilomäärät ja ennenkuvat. Ei ei ei, vielä ei ole sen aika. Mutta meillä on aikatavoite: pikkujouluissa ollaan ihan helvetin kuumia. Ei meillä ole kyllä tiedossa yksiäkään pikkujouluja, mutta järkätään vaikka omat. Tähän mennessä on sen verran lähtenyt kiloja, ettei laatta lennä kun katsoo peiliin ja Hannalla meni jotkut vanhat housutkin jo jalkaan. Eli ihan oikeesti tässä nyt jotain on tapahtunut. Eikä olla sorruttu kertaakaan.



Kattokaa miten veemäinen ilmekin, tollanen "mä niiiiiin näytän teille" -ilme. Koko naama ei vielä mahdu ruutuun, sen vert on kokoo vielä. Mutta, näillä mennään. Me ollaan hei niin takas. Tykkäsitte tai ette. 


Meillä ei oo muuten edelleenkään yhtän sponsoria tai mitään ihme blogilahjoja tullut, aattelin et kun tota rahkaa tulee nyt syötyä, ni voisko Valio lahjoittaa meille rekallisen niitä Putin rahkoja?? Ois vähän siistii. Mut toisaalta, ollaan miljonääriäitejä, ni meil on kyl varaa ostaa omatkin, että pitäkää rahkanne. 


No ei mitään, palataan kuulkaa.

Iina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti