2.9.2014

Kilpirauhasen vajaatoiminta. Yep, I got that shit.

No minustahan tääkin juttu kertoo. Mikään muukaan mielessä pyöri, minä, minä ja minä. Ja miks ihmeessä vaivautuis ees miettimään muita. 

Oon tässä nyt ollut vähän shokissa. Ei meinaa millään mennä jakeluun, että minuun vois liittyä sellanen sana kun VAJAATOIMINTA. Ei sovi meinaan tyyliin, ei sit ollenkaan. Ai pääkopan vajaatoimintako?? Ei, kun joku typeränkuulonen kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuulostaa erittäin mummolta.
 Jos se iskee myös näin hyvännäköisiin ja nuoriin (no, ainakin nuorekkaisiin) naisiin, niin kyllä ois sillekin kupalle aika keksiä uusi nimi. Hyviä uusia nimiehdotuksia: "Syy selittämättömälle lihomiselle, eli you bitches, en mätä suklaata 24/7"….no toi saattaa olla hiukan pitkä nimi. Entäs: "Ihan todella pieni vika minusta kyllä löytyy, koska kukaan ei ole täydellinen". No okei, en nyt keksi hyviä. Mutta joku lääkärikomitea vois ottaa ton asiakseen, kilpirauhasen vajaatoiminta kuullostaa tylsältä. Se kuullostaa siltä, että kaikki jotka sitä sairastaa, on rumia, läskejä, meikittömiä, hiuksettomia, sekopäisiä, masentuneita, ällöjä. No, ei me olla. Tuli varmaan selväks.


Englanniks by the way  toi sairaus kuullostaa paremmalta.

No kieltämättä olo tuntui siltä ennen verikokeita, että nuppi sekoo. Eikä ole vuosiin mennyt sekään kaaliin, että vaikka kuin laihduttaa, niin ei laihdu, jos diettiruokavaliosta karsii puolet ja sutkuttaa spinnipyörällä kuin sekopää, niin sitten paino tippuu. Ajattelin vain, että aineenvaihdunta ei toimi ja että kai sit syön liikaa... Kadehdin niitä, joilla painoa tippui vaivattomasti. Ja auta armas, jos koitin lisätä kaloreita, kiloja tuli että ropisi. Ei kaiketi ole kauhean terveellistä syödä alle 1000kcal/vrk ja kuntoilla monta kertaa viikossa!? 

 Oireet oli melkoiset, pumppukin rummutti miten sattui. Päätin  laskeutua rahvaan pariin, kunnalliseen lääkäriin. Verikokeet otettiin ja lääkäri soitti tulokset. Kilpirauhasen vajaatoiminta. En tiedä mitä normaalisti lääkärille sanotaan, mutta ehkä taisi suusta päästä : "Voi ny helvetti! Oikeestiko?"  Kysyin vielä perään, että no mites tästä paranee? Ai, ei parane. Loppuelämän lääkitys. Oukei, I´m old.  Thyroxin-lääkitys aloitettiin heti. 



Siinä meni ilta jos toinenkin googlatessa. Tieto lisää tuskaa ja päätin lopettaa googlaamisen.  No, positiivinen asia on, että en ole hullu, masentunut enkä sydänvikainen. Eikä tämä olekaan mummojen tauti. Painonpudotuksen vaikeuteenkin löytyi syy, tässä kivassa vaivassahan kroppa koittaa varastoida kaiken saatavilla olevan rasvan. Sen on kyllä huomannut. Hyvin on rasvasolut varastoituneet.  

Tämäkin sonta pitää kääntää voitoksi. Mullahan on tässä nyt syy painon nousuun. HAH. Ja mulla on tämän jäätävän väsymyksen vuoksi lupa myös nukahdella ympäriinsä; joogaan, työmaan takahuoneeseen, sohvalle istualtaan, ruokapöytään, taxiin. Tai no viimisessä tais olla alkoholilla osuutta asiaan. 


Se tässä nyt vituttaa, että viikon olen jo syönyt tyroksiinia, eikä mitään ole tapahtunut. Apteekin ihana täti (tai mikään täti ollu, mua nuorempi) sanoi, että kuukausi tai kaks niin alkaa tuloksia näkymään. Vähän jaksan ootella niin kauaa. 

I`ll fucking fight like a bitch!!


No tulipas vähän vakavampaa juttua välillä. Ei tuu toistumaan.


With love,

vajakki tyroksIina












2 kommenttia:

  1. No voi ny jumalaare.
    Se on sitten babysteps ja laihduttaminen hetkeksi tauolle.
    Koko loppuelämä aikaa löytää sopiva lääkitys. Tsemppiä tyroksIina!

    Johanna

    VastaaPoista