1.9.2014

Whateva!

Ajattelinpa laittaa minäkin pari sanaa siitä, missä mennään. Erityisesti teille, laiheliineille, fancy pantseille, varoituksen sana. The bitches are back. Hiilaripuute näyttää aiheuttaneen lievän aggression. Ehkä se olisi muutenkin. Niinkuin luonteessa tai jossain.

RUOKA
Karsittu on. Olen karsinut ruokapäiväkirjan mukaan aamupalasta, aamupäivän välipalasta, esilounaasta, lounaasta, jälkiruoasta, lounaan jälkeisestä pikkumakeasta, iltapäiväkahvipalasta, kahvipullasta, leivoksista, iltapäiväkahvipalan jälkeisestä pikkunälästä, ärsyttävästä pikkunälästä, kotimatkakarkkipussista autossa, kotiinpaluuvälipalasta, ruoanvalmistusnapostelusta, päivällisestä (miksi iltaruokaa muuten kutsutaan päivälliseksi, ärsyttävää), tv-mikseistä, maxeista ja tuplista, ai niin ja Jappeista, iltapalasta, toisesta iltapalasta, öisestä Mulla on jano -napostelusta ja mehuista, limppareista, nektariineista, kaakaoista, myslistä, karkista, leivästä, juustoista, viineistä, pinacoladasta ja morgancolasta.

LIIKUNTA
Karsittu on sitäkin. Aika monta kertaa päivässä olen löntystänyt kohti jääkaappia. Tai Ärrää, lähikauppaa, automarkettia. No okei, olen ollut liikkeellä autolla (paitsi jääkaapille), mutta kaupassa kaikki tarpeellinen (=paistopiste) on aina sijoitettu äärimmäiseen, siihen viimeiseen nurkkaukseen. No eipä tarvitse enää sinnekään painella tukka putkella.

PAINO
Heinäkuusta on painoa tippunut jonkun hienon appsin mukaan keskimäärin 700 g/viikko. Enemmänkin ehkä olisi (tietenkin), jos elokuun alussa ei olisi tullut yhtäkkinen takapakki. Ei mitään järjellistä syytä siihen. Ruokavaliossa ei vikaa. Syynä ehkä jengisota. Jäljellä olleet hiilihydraatit paksuine käsivarsineen, heiluvine ja tärisevine alleineen, iski rahkan mukana tulleet proteiinityypit seinää vasten, että prkl, meidän huudeille ei ole sitten mitään asiaa. Mutta se oli vaan se yksi viikko. Tais hiilareilla loppua kunto kesken. No niinpä, sanoin, ettei ole järjellistä selitystä sille.

Te ootte siellä nyt ihan, että HÄ?


Kyllä. Tänään alkaa jooga ja sinne ollaan Iinan ja parin muun ihmisen kanssa menossa. Iina on käynyt kuin hullu spinnissä ja minä uinut sen edestä. Varmuuden vuoksi hankin itselleni Personal Trainerinkin. Se on hyvä. Semmonen Juha-Matti. Sillä on oma yrityskin (Personal Trainer Shape on You), ja voin sanoa, että se mies ei lepsuilua katsele (luit väärin, ei lukenut lespoilua). Vaikka onkin kiltti siis. Kerran viikossa on käyty salilla, ja ainakin kahtena viime kertana oon treenannut näiden mestareiden kanssa:

Porin Ässät



















Paitsi ettei niillä ole ollut noi varusteet päällä. Ne oli hikisiä, tiukkaperseisiä ja haisevia äijiä. Voitte uskoa, että minä olen yrittänyt piiloutua käsipainojen taakse. Toivonut, että maa nielaisisi minut, lattia sortuisi alta, että painoni olisi liikaa jopa Porihallin laminaattilattialle ja että maan vetovoima imaisisi minut maapallon keskipisteeseen. Ja mitä vielä. Jumppapallon päällä olen vääntänyt itseäni ylöspäin kiroillen, että perkele, minähän näytän.

Eli kiitos Juhikselle (huom. linkki!) uudesta ruokavaliosta ja liikuntaohjelmasta, hyvistä nauruista ja motivoinnista (olet paras PT!), Iinalle tsemppaamisesta, seurasta ja parhaista läskinauruista ikinä (diagnosoitiin aivan itse). Ja puolisolleni siitä, että jaksaa kuunnella mun rutinoita ja perkeleitä sekä kestää tämän myötähäpeän. Päätän tämän Oscar-puheeni tähän, mutta kiitän vielä kaikkia, jotka unohdin mainita. Paitsi tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä.

-hanna-

1 kommentti:

  1. Ihana Hanna - kaivannu näitä sun päivityksiä :3

    VastaaPoista